#joogaeiolejumppaa

Istun lentokentällä Bhagavadgita matkalukemisenani ja pohdin joogan olemusta. Olen matkalla Ruotsiin, Hudiksvallin lähelle viikoksi Biff Mithoeferin oppiin syventämään ymmärrystäni Yin joogasta. Koneeseen pääsyä odotellessani selailen Instagrammia ja hukun upeiden hiekkarannoilla tai vuorenrinteillä auringonlaskua vasten otettujen joogakuvien virtaan, joissa asanat, kehot ja maisemat häikäisevät täydellisyydellään. Tätäkö jooga on?

airport

Uusia joogasuuntauksia tuntuu tupsahtavan markkinoille lähes päivittäin. Joogaopettajat keksivät tunneilleen sanskritinkielisiä teemoja, joilla asiakkaita houkutellaan kalliisti vuokrattuihin saleihin. Joogataan lämpimässä, joogataan surfilautojen päällä, joogataan metallimusiikin tahtiin, joogataan alasti, joogataan saunassa, joogataan äijäporukalla, joogataan katosta riippuen. Ja sehän on ihanaa että joogataan! Mutta jos harjoitusta lähestytään ego edellä, päämäärätietoisesti kohti täydellistä asanaa puskien ja mitä erikoisempia harjoitustrendejä sosiaalisessa mediassa hehkuttaen, voi jotain tärkeää joogan olemuksesta jäädä kokematta.

Joku viisas joskus sanoi, että emme käytä kehoa päästäksemme asanaan, vaan käytämme asanaa päästäksemme kehoomme. Tiedostan että olen itsekin joogapolkuni alkumetreillä, enkä uskalla edes yrittää tarjota varmaa vastausta siihen mitä jooga on. Mutta tänään tämä kysymys pyörii mielessäni. Ehkä etsin uutta tapaa lähestyä ja jakaa harjoitusta. Juuri tänään en koe tärkeäksi sitä, että joogatunnilla taivutaan mitä erikoisempiin asanoihin hikikarpalot pitkin selkää valuen. Jooga ei ole jumppaa, se on jotain paljon enemmän.

Yin joogaopettajani Sebastian Pucelle yhtyi Pantajalin kuvaukseen joogasta sanoin ”Jooga Chitta Vritti Nirodha”, mikä vapaasti suomennettuna tarkoittaa, että Jooga on mielen aaltoilun tyynnyttämistä. Bhagavadgitan viimeisimmän suomennoksen johdannossa Mari Jyväsjärvi Stuart (Viisas Elämä, 2016) on samoilla linjoilla todetessaan joogan olevan mielen, hengen ja ruumiin hallintaan tähtääviä tekniikoita, ennen kaikkea meditaatiota ja henkistä harjoitusta, joka vaatii itsekuria ja tähtää jonkin päämäärän saavuttamiseen.

Fyysinen asanaharjoitus saattaa vaatia paljon itsekuria ja tähdätä oman kehon muokkaamiseen täydelliseksi, joustavaksi joogakehoksi. Onko asanaharjoitus silloin joogaa? Vai onko se jumppaa, jossa ollaan samalla vähän niin kuin ”zen”? Asanaharjoituksesta on varmasti hyötyä, vaikka se olisi vain fyysinen harjoitus. Keho vahvistuu, notkistuu ja oppii rentoutumaan. Kokemuksesta voin sanoa, että vaikka joogan henkinen puoli kiinnostaisikin, joogaa voi ehtiä harrastaa pitkään, kunnes jonain päivänä jotain tapahtuu; jokin loksahtaa paikoilleen, sisältä löytyy jotain, joka saa egon hetkeksi hellittämään otteensa.

Joogakuvien jakaminen voi parhaimmillaan inspiroida ihmisiä joogaamaan, kannustaa jatkamaan kärsivällisesti harjoittelua niin että jonain päivänä sormet koskettavat varpaita tai tasapaino pitää Natarajasanan (tanssijan asento) edistyneemmissä versioissa. Ja ovathan jooga-asanat kauniita. Ne ovat ylistys upealle ja mahdollisuuksia täynnä olevalle ihmiskeholle. Asanat vaativat keskittymistä ja parhaimmillaan saavat kehon, hengityksen ja mielen toimimaan yhdessä harmoniassa, tässä hetkessä. Sieltä saattaa löytyä joogan mielestäni suurin opetus ja paradoksi: itsensä kadottaminen olemalla täysin läsnä. Rakkauden ja yhteyden kokemus joka lävistää koko olemuksen.

Tärkeintä mielestäni onkin se asenne, jonka tuo harjoitukseen. Asanan ei tarvitse olla vaikea ja erikoinen, jotta sillä olisi jotain arvokasta opetettavaa. Keskittymisen, huomion sisäänpäin kääntämisen, oman kehon kuuntelemisen ja mielen tyyntymisen voi kokea niin Tadasanassa (vuoriasento) kuin Bhujapidasanassa (käsivarsien puristusasento). Jokaisella on oma joogamatkansa, jokainen on itsensä opettaja ja kaikki ovat toistensa opettajia. Asanan kautta voimme harjoittaa kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja opetella päästämään irti egon vaatimuksista ja itsekriittisistä kommenteista. Opimme myös hyväksymään oman kehomme ja sen rajoitukset. Kaikki asanat eivät ole kaikille mahdollisia koskaan, ei vaikka miten paljon harjoittelisi. Mielen rajoitukset ja pelot voimme oppia voittamaan ja uskaltaa harjoittelun edetessä heittäytyä kauhistuttavalta tuntuneeseen käsilläseisontaan luottaen siihen että keho ja tasapaino kantavat, hengitys rauhoittaa. Luuston rakenne voi kuitenkin tulla vastaan ja omia fyysisiä rajoja on opittava kunnioittamaan. Asanaa voi syventää loputtomiin: Vaikka fyysinen ääriasento olisi saavutettu, hengitys ja mieli jatkavat työskentelyään tuoden asentoihin uusia ulottuvuuksia kerta toisensa jälkeen.

Rakastan Yin joogaa, jossa asanoissa vietetään useampia minuutteja. Kun keho pysähtyy, myös mielen on mahdollisuus pysähtyä. Opimme tarkastelemaan ajatuksiamme ja tuntemuksiamme, kuuntelemaan kehon viestejä, käyttäen hengitystä oppaana tällä tutkimusmatkalla. Opimme päästämään irti, antautumaan painovoimalle. Rakastan Yin joogan lempeän armollista tapaa lähestyä asanoita antamalla jokaisen ihmisen asennon tulla omannäköiseksi. Olemme kaikki erilaisia. Tärkeintä on tuntea asento kohdealueella, kuunnella omaa kehoa ja seurata ohjeita niin että asento on turvallinen. Sitten saammekin vain rentoutua, ei ole niin tarkkaa minne päin varpaat kääntyvät tai miten korkealle tai matalalle polvet jäävät. Voimme vain olla, ja se onkin se kaikkein haastavin osuus.

Joogatkaa saunassa, joogatkaa surfilautojen päällä, joogatkaa hevimusiikin tahtiin, joogatkaa äijäporukalla, aamulla tai illalla! Kunhan joogaatte! Ja sitten välillä voi pysähtyä miettimään mitä jooga on itselle, juuri tässä ja nyt.

Terveisin pilvisestä Tukholmasta
– Ammeri