Ravintoterapeutti sisälläni

Matkasin viime viikolla muutamaksi päiväksi Helsinkiin lomailemaan ja tapaamaan ystäviäni. Pyrin aina pitkillä matkoilla ottamaan kyytiin kimppakyytiläisiä, jolloin säästän matkakustannuksissa ja saan samalla matkaseuraa. Tällä kertaa matkaseuranani oli nainen, joka oli matkalla Helsinkiin tapaamaan ex-miestään. Aluksi naisen kertoma tarina hänen ja miehensä suhteesta kuulosti aivan perinteiseltä. Mies oli pomotteleva ja nainen alistuva, jonka jälkeen nainen oli voimautunut ja antanut miehelle rukkaset. Tarinan edetessä miehestä selvisi kuitenkin hyvin mielenkiintoisia piirteitä. Hän ei kuulemma ollut syönyt mitään viimeiseen kuuteen vuoteen! Olen kuullut aiemminkin tarinoita, joogeista jotka eivät syö mitään ja pystyvät elämään pelkällä pranalla eli universumin elinvoimalla, mutta nämä tarinat ovat kuulostaneet aina legendoilta. Tällä kertaa tämän legenda tuli kuitenkin paljon lähemmäksi, koska istuin autossa henkilön kanssa, joka oli ollut kaksi vuotta naimisissa tällaisen henkilön kanssa.

Oliko tuo naisen tarina totta vai ei, en tiedä ja voi olla että se jää ikuiseksi mysteeriksi, mutta se oli ajatuksia herättävä tarina. Miksi kukaan haluaisi elää pelkällä pranalla ja jättäytyä kaikista syömisen iloista? Itselleni syöminen ja juominen tuottavat usein suurta mielihyvää. Toisaalta se mitä syömme ja juomme vaikuttaa paljon meidän olotilaan ja terveyteen ja huonolla ruokavaliolla voimme huonosti. Tämä tarinan mies oli kuitenkin noussut kaiken tämän yläpuolelle. Ravinnolla ei ollut mitään merkitystä hänen olotilassaan tai terveydessään. Jos tämä pitää paikkaansa, miksi hän oli sitten valinnut syömättömyyden? Eikö hän olisi voinut aivan yhtä hyvin syödä ihan mitä tahansa ja voida silti hyvin? Minä valitsisin ainakin ennemmin tämän nautinnollisemman vaihtoehdon.

Syömisen nautinto on toisaalta suhteellista. Syötpä miten hyvää ruokaa tahansa, mutta huonolla mielellä, ei syöminen tuota nautintoa. Tai sitten epähuomiossa saattaa joskus tulla syötyä esimerkiksi pussillinen karkkia tai sipsejä ja olo onkin yhtä äkkiä todella huono. Joskus muistan olleeni yksinäni muutaman päivän pyöräretkellä. Nukuin riippumatossa ja eväänä minulla oli vain purkillinen sardiineja ja kuivaa ruisleipää. Istuin illalla laiturin nokassa ja aluksi eväät maistuivat todella ikävältä. Päätin kuitenkin kokeilla ja tehdä tästä syömisestä meditatiivisen kokemuksen. Keskityn tuntemaan miltä tämä ruoka tuntui suussa kun söin sitä hitaasti ja hartaasti samalla kun lämmin kesätuuli tuntui kasvoilla. Yhtä äkkiä tästä ikävästä eväiden syönnistä tulikin lähes orgastinen kokemus. Eikö onnellinen ihminen ole yleensä myös terve ihminen? Jos ihminen on aidosti ja läsnäolevasti onnellinen syödessään eikö sillä ole vaikutusta hänen terveyteensä?

Ravintoterapia on nykyään valtava buumi ja bisnes. Tietoa eri ruoka-aineiden ja superfoodien hyvistä ja huonoista puolista löytyy valtavasti ja osittain ne ovat myös ristiriitaisia. Tuntuu että on todella vaikeaa löytää täysin yksiselitteistä vastausta siihen, millainen on terveellinen ruokavalio ja mitkä ovat oikeita ravintoaineita? Mitenkäs jos minusta välillä tuntuu, että haluan syödä hampurilaisen ja juoda kaljaa ja minulle tulee siitä onnellinen olo?

Itselläni oman ruokavalion valinnassa vaikuttaa yllättävän paljon se, kuinka paljon harrastan joogaa. Mitä enemmän teen joogaa, sitä paremmin tunnen miten eri aineet vaikuttavat omassa kehossani. Kun aloitan päiväni joogalla, jäävät useat epäterveelliset aineet helposti pois ruokavaliostani. Huomaan selkeästi miten rasva ja sokeri alkavat kuumottamaan, kahvi saa aikaan tykytyksiä ja nikotiini alkaa kuvottamaan. Minusta tuntuu että kun teen joogaa ja kuuntelen kehoani, se itse kertoo mikä sille on hyväksi ja mikä ei. Toki olen saanut paljon vinkkejä hyvistä ravintoaineista, mutta vinkeistä ei ole mitään hyötyä jos en itse huomaa ravintoni aiheuttamia eroja olotilassani. Minä olen itse vastuussa siitä, millaisia olotiloja ruoka ja muut nautintoaineet minulle aiheuttavat. Kun olen tietoinen tästä, ei hetkellinen epäterveellinen olotila haittaa, koska tiedän että kehoni palautuu ja tiedän miten voin suurimman osan ajasta pitää yllä terveellistä olotilaa. Jos nautin jotain epäterveellistä, nautin siitä tietoisesti ja hyvällä omalla tunnolla, koska uskon että onnellinen ihminen on myös terve ihminen.

-Janne Joonas-