Mielen ja kehon parisuhde

Olipa kerran Mieli ja Keho, jotka elivät parisuhteessa. Mieli oli aina kotona. Hän hoiti kotia; siivosi, pyykkäsi, silitti, laittoi ruokaa ja aina välillä teki ristikoita. Mieli viihtyi hyvin kotona ja hän nautti kodin ylläpidosta. Hän myös rakasti kovasti Kehoa ja hän tunsi itsensä tarpeelliseksi kun sai huolehtia Kehon perustarpeista. Mieli oli aina valmiina auttamaan Kehoa ja kuuntelemaan tämän murheita.

Keho oli menestyvä ja menevä tyyppi. Hän oli jatkuvasti menossa, joko töissä, urheilemassa tai illanvietossa kavereidensa kanssa. Keho oli aikaansaava ja arvostettu persoona. Hän oli luonnonlapsi, jolle kaikki tilanteet olivat uusia ja kiehtovia, mutta joka oli kotonaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Mieli oli hyvin ylpeä kumppanistaan, mutta hän ei ollut täysin tyytyväinen heidän parisuhteeseen. Usein hän odotti kaihoisasti Kehoa tulevaksi takasin kotiin. Hän olisi halunnut, että he viettäisivät enemmän aikaa yhdessä. Eräänä päivänä Keho tulikin yllättäen kotiin kesken työpäivän. Hän oli, kaverinsa houkuttelemana, mennyt joogatunnille ja tajunnut, että hänellä olikin ikävä Mieltä ja tämän jälkeen tullut suoraan kotiin.

Mieli oli aivan ihmeissään Kehon erilaisesta käytöksestä. Koko loppupäivän hän oli hämillään eikä hän tiennyt kuinka suhtautua tähän uuteen tilanteeseen. Hän oli vihdoin saanut kaipaamansa kumppanin kotiin. Keho pyysi Mieltä viereensä sohvalle rentoutumaan, mutta mieli oli rauhaton. Hän tiskasi astioita vimmakaasti kunnes yksi kuppi särkyi. Hänestä tuntui, että häntä ei arvosteta tarpeeksi. Päivästä toiseen hän hoitaa kotia ja pitää huolen, että Keholla on kaikki hyvin ja hän on aina kotona valmiina auttamaan ja kuuntelemaan kehon murheita. Missä oli hänen oma elämänsä? Oliko hän olemassa vain Kehon tarpeita varten?

Vihdoin Mieli rauhoittui ja istui sohvalle Kehon viereen. Keho oli hämillään Mielen tunteenpurkauksesta ja kysyi ”Miksi sinä et sitten tee elämässäsi jotain mikä sinua kiinnostaa? Olenko minä kieltänyt sinua elämästä omaa elämääsi?” Mieli ei vastannut mitään vaan istui hiljaa sohvalla kuin jähmettyneenä. Näytti kuin hän ei olisi tässä maailmassa lainkaan.

Keho huolestui entisestään kunnes vihdoin, pitkän hiljaisuuden jälkeen Mieli kääntyi katsomaan Kehoa. ”Oletko huomannut, että me olemme aika erilaisia. Minulle ei vain ole fyysisesti mahdollista poistua täältä kotoa. Sinä voit taasen mennä ja tulla miten haluat. Voit seurata intuitiotasi ja elää hetkessä. Minä taasen elän ikuisuudessa, kaiken fyysisen maailman ulottumattomissa. Olen loukussa täällä kotona ja toisaalta elän iättömässä universumissa. Rakastan olla kotona kanssasi, mutta välillä ollessani yksin kotona minusta tuntuu, että elämäni täällä merkityksetöntä ja haluaisin lähteä kokonaan takaisin universumiin.”

”En ole kuitenkaan lähtenyt, koska minusta tuntuu että tällä meidän yhteiselolla on jokin tarkoitus. Sinun ei tarvitse määrittää omalle elämällesi merkitystä, koska pystyt elämään vapaana. Voit elää hetkessä ja seurata intuitiotasi. Minä taas olen jatkuvasti tietoinen siitä, että tämä parisuhteemme on rajallisen mittainen. Haluan, että miettisimme yhdessä, mitä me tältä parisuhteelta haluamme. Miettisimme yhdessä mikä on meille tärkeää ja mitä haluamme edistää ja sitoutuisimme yhteiseen tavoitteeseen. Erilaisuutemme ansioista voimme yhdistää nämä erilaiset maailmat ja saada aikaan, jotain mikä tyydyttäisi meitä molempia. Sitten minäkin voisin rentoutua kanssasi sohvalla.”

Jooga ja meditaatio ovat keinoja tuoda Keho takaisin kotiin.

– Janne Vehviläinen