Joogan polulla – Osa 1: Totuudellisuus

Joogafilosofia pohjautuu Patanjalin kokoamiin Joogasutriin (n. 400 jaa). Joogasutrissa esitellään joogan kahdeksanosainen polku, johon kuuluvat yama, niyama, asana, pranayama, pratyahara, dharana, dhyana ja samadhi. Näitä harjoittamalla voi joogafilosofian mukaan vapautua kehon ja mielen epäpuhtauksista, jännityksistä ja elinvoiman heikentymisestä ja siirtyä fyysisen mielen ja kehon rajoituksista kohti korkempaa tietoisuutta.

Nykyään joogaa ajatellaan yleisimmin vain asanana (kahdeksanosaisessa polussa kohta kolme) – fyysisenä harjoituksena jumppamaton päällä. Joogan koko polku kattaa kuitenkin paljon enemmän. Kahdeksanosainen polku kokonaisuudessaan on:

 1. Yama – Rajoitukset, sosiaaliset käyttäytymisohjeet

    • Ahiṃsā – väkivallattomuus (sananmukaisesti ”ei-tarkoituksellinen-vahingoittaminen”)
    • Satya – totuudellisuus
    • Asteya – varastamattomuus
    • Brahmacarya – pidättyväisyys, elinvoiman säästäminen (sananmukaisesti ”jumaluuden havaitseminen kaikessa”)
    • Aparigraha – omistamattomuus, kohtuullisuus (ahneudettomuus; sananmukaisesti ”ei-ylellisyys”)

2. Niyama – Määräykset, yksilölliset harjoitusohjeet

    • Śauca – sisäinen ja ulkoinen puhtaus
    • Saṃtoṣa – pyrkimys mielen tyytyväisyyteen, onnellisuus ja tyytyväisyys ilman syytä
    • Tapas – itsekuriharjoitukset, elämän tulen herättäminen
    • Svādhyāya – henkisen filosofian opiskelu, tietoisuus itsestä
    • Īśvarapraṇidhānā – korkeimman tietoisuuden tavoittelu, elämän rakentaminen korkeamman varaan

3. Āsana – joogan fyysiset harjoitukset, jooga-asennot

4. Prāṇāyāma – elinvoiman kontrolli – hengityksen hallinta

5. Pratyāhāra – aisteista vetäytyminen

6. Dhāranā – keskittyminen

7. Dhyāna – meditaatio, mietiskely

8. Samādhi – ykseyden oivaltaminen, itseoivallus, vapautuminen, syventyminen

Tänään pohdin polun 1. osan ”Rajoitukset”, kohtaa kaksi: Satya – Totuudellisuus oman kokemukseni kautta. Ajattelin aluksi, että yamoista selvimmiten omassa elämässäni toteutuva hyve on satya, totuudellisuus. Ei pelkästään siten, että en valehtele itselleni tai muille, en petä tai huijaa, vaan että olen rehellisesti se kuka olen kaikessa mitä teen. Olen itse valinnut tämänhetkisen elämäni olosuhteet ja olen tyytyväinen niihin. Satya merkitsee kuitenkin paljon laajempaa käsitystä totuudesta – se merkitsee objektiivista totuutta, joka ei ole riippuvainen mielipiteistä, käsityksistä, maailmankatsomuksesta tai muista ulkoisista (ja sisäisistä) olosuhteista.

Pohtiessani satyaa tarkemmin huomasin, että ristiriitoja alkoi tulla mitä lähemmäksi itseäni tulin. Olin aina kuvitellut, että nimenomaan läheisimmissä suhteissani olen ehdottoman rehellinen. Yleensä sanon rehellisesti mitä ajattelen, ja minun on ollut miltei mahdotonta pitää tunteita (negatiivisia tai positiivisia) sisälläni. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että eihän se ihan niin rehellisesti ole mennyt kuin olen kuvitellut – ihmissuhdehistoriaani hieman tarkasteltuani huomasin syöttäneeni sekä itselleni että kumppanilleni pitkin matkaa melkoista pajunköyttä. Halusin uskoa asioihin, jotka eivät oikeastaan olleet totta. Mielenkiintoisempaa kuin historian kaivelu on kuitenkin nykytilanteen tarkastelu ja se, toistuvatko samat kaavat uudelleen ja uudelleen.

Vaikeimmalta tuntui oikeasti tunnistaa, olenko rehellinen ITSELLENI. Totuuden määrittelemisestä alkoi tulla mahdotonta. Aloin miettiä ennen sanomistani, mitä oikeasti ajattelen ja tunnen ja huomasin, että suurin osa asioista, mitä olin sanomassa, ei välttämättä olekaan totta. Ne voivat olla totta siinä hetkessä, tai haluaisin todella kovasti että ne olisivat totta, mutta eivät ole. Ne voivat myös olla totta, mutta niiden sanominen ei aiheuta hyvää, joten on parempi olla sanomatta.

Pian en enää tiennyt, mitä tunnen. Osoittautui helpottavaksi TUNNUSTAA toiselle se, etten tiennyt. En voinut sanoa, mikä on totta koska minulla ei ollut siitä harmainta aavistustakaan. Tuntui kuin pala rakennelmasta, egosta olisi murtunut – valehtelu/itsensä uskottelu (olen tällainen ja tällainen) on osa egon tarinaa. Minä, joka olevinaan olin aina niin rehellinen, suora ja avoin tunteissani – en enää yhtään tiennytkään mistä on kysymys.

Satyaan kuuluu myös hyväntahtoisuus – ei ole oikein kertoa totuutta vain siksi, että se on totta, jos se satuttaa ihmistä jolle se kerrotaan. Tätä voi olla helppo toteuttaa pienissä, käytännöllisissä ja materiaalisissa asioissa, mutta ihmissuhteissa sen toteuttaminen muuttuu mutkikkaamaksi. Tulee ajatella kokonaiskuvaa – mikä toiminta aiheuttaa vähiten vahinkoa? Onko kertomatta jättäminen oikein? Tuleeko totuus ilmi enemmin tai myöhemmin, ja satuttaako se myöhemmin enemmän kuin ennemmin? Onko absoluuttinen totuus sittenkin aina oikein? Vai olisiko parempi olla vain hiljaa, olla vastaamatta kysymykseen.

Yamoja on yhteensä viisi, ja ne on esitetty tietyssä järjestyksessä: väkivallattomuus, totuudellisuus, varastamattomuus, pidättyväisyys ja omistamattomuus. Tämä järjestys tarkoittaa, että ensin tulevien tulee toteutua myös seuraavissa. Niinpä totuudellisuus ei saa aiheuttaa vahinkoa/kärsimystä (väkivallattomuus).

Satyan noudattaminen puheessa tarkoittaa, että sanojen tulee olla totta, tarpeellisia ja ystävällisiä. Sen noudattamiseen kuuluu myös pidättäytyminen liioittelusta ja vähättelystä. Jos toteuttaisin kaikkia edellämainittuja, kuinka iso osa päivittäisestä jaarittelusta, juoruilusta tai niin sanotusta hauskanpidosta jäisi pois? Mitä jäisi tilalle? Vaikutuksen huomaa asanaharjoituksen tai meditaation jälkeen. Silloin satyan voi huomata olevan läsnä. Ei edes tee mieli puhua – mieli on selkeä ja rauhallinen, eikä se kaipaa ulkopuolisia virikkeitä. On hyvä olla hiljaa, tai kommunikoida muilla tavoin – katsein, kosketuksin tai sanattomin viestein. Tämän takia joogan harjoittaminen on hyvä aloittaa asanasta, fyysisestä harjoituksesta, joka parhaimmillaan tyhjentää mielen – ja siirtyä siitä pikkuhiljaa pranayamaan ja meditaatioon. Näin huomaamattamme myös yamat ja niyamat alkavat vaikuttaa elämässämme.

Tekojen ja puheiden jälkeen satyan voi laajentaa myös ajatusten tasolle. Ei enää riitä, että puhun totta, vaan minun on myös ajateltava samoin – muuten kyse on itsepetoksesta. Satyan noudattaminen vaatii korkeamman tietoisuuden käyttämistä, asiat tulee nähdä fyysistä maailmaa laajemmassa skaalassa. Totuuden paljastaminen itselle ja lähimmäisille vaatii rohkeutta, suojakuoren avaamista, omien heikkouksien tunnistamista ja tiedostamista. Totuuden paljastaminen – niin vaikeaa kun se onkin – vähentää kuitenkin pelkoa. Kaikki tulee menemään hyvin.

-Satu-